Tilli & pulla

BLOGIT | Tilli & pulla

Muna vai kana?

Munakirja tarjoaa tarinoita nyt niin ajankohtaisesta kanamunasta. Sen merkityksistä, ravintoarvosta ja historiasta – reseptejä ja tunnettujen kokkien keittiömunauksia unohtamatta. Kirjan ovat kirjoittaneet runoilija Heli Laaksonen toimittaja-kirjailija Markku Haapio. Munakirja on hauska ja informatiivinen, voi mitä kaikkea valkoinen kuori kätkeekään sisäänsä!

Pääsiäinen on munan juhla, kuten kirjassa todetaan. Pääsiäiseen liittyy monia eri uskontojen tapoja, sekä kansallisia -ja pakanallisia uskomuksia. Pääsiäismunien symboliikka on yksi niistä. Pääsiäisen sijoittuminen kevääseen on korostanut munaperinteen merkitystä. Entisaikaan siipikarja piti munimisesta talvella tauon ja näitäkään vähiä munia ei paastonaikana syöty, vaan niitä kertyi varastoon. Ei ollut siis pelkästään herkullista, vaan myös hyödyllistä käyttää munat pois paaston päättyessä pääsiäisenä.

Kirja tarjoaa paljon kanamuniin liittyvää tietoa ja niksejä. Tässä yksi.

Muna on ollut ihmiselle aina paljon muutakin kuin ravintoaine. Mutta ravintoaineena muna on vertaansa vailla, sitä jopa kutsutaan keittiön sieluksi. Munia syödään kaikkialla maailmassa ja kaikissa uskonnoissa, kaikkina vuorokaudenaikoina aamupalalta iltapalaan. Kuten kirjassa todetaan, ilman munaa keittotaito olisi köyhempää, ruoka tylsempää, keittokirjat ohuempia ja kokit pienempiä julkkiksia.

Vanhimmat munareseptit löytyvät ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla eläneen roomalaisen Apiciuksen keittokirjasta. De re coquinaria on maailman ensimmäinen keittokirja. Ohjeet löytyvät muun muassa keitettyyn, paistettuun ja uppomunaan. Reseptit olisivat käyttökelpoisia edelleen. Tätä olisikin mielenkiintoista joskus kokeilla.

Tässä hieman Heli Laaksosen sanailua, tällä kertaa munan keitto-ohjeen muodossa. ”Älä purot matkal”.

Testasin  Markus Maulavirran kirjasta löytyvän munaruoan, lumimunat. Lumimunat ovat kuin hattaraa, ilmavaa vaahtoa. Tämä on ihana ja itselleni aivan uusi jälkiruoka. Hattarainen marenki on niin äkkimakeaa, että isompikin makeanhimo talttuu varmasti.

Lumimunat – kuin pilvenhattaroita söisi!

Alla oleva resepti on siis Maulavirran käsialaa, mutta tässä siihen muutama oma huomioni. Itse tekisin kastikkeesta vähemmän makeaa, vaihtaisin sen vaikka vaniljakastikkeeseen tai maustaisin muskottipähkinällä tai muskotinkukilla. Maidon keitinveteen voi lisätä muskotinkukkaa tuomaan oman makunsa.

Marenkihattarat ja vaniljakastikkeen voisi tarjota hedelmien kanssa. Esimerkiksi kiwi tai passionhedelmä voisi sopia tähän tuomaan raikkautta. Tämä munahattara sopii myös pääsiäispöytään, eikä ole aivan niin raskas kuin esimerkiksi pasha -vaikka makea onkin.

Ja mitä tulee otsikon esittämään ikiaikaiseen kysymykseen, siihen myös kirja pyrkii vastaamaan. Kristillisen näkökannan mukaan ensin oli kana, sillä Raamatun mukaan ensin maan päällä liitelivät linnut ja vasta tämän jälkeen tuli niiden lisääntyminen, eli muniminen. Evoluution kannalta katsottuna muna oli ensin, sillä tutkijoiden mukaan linnut kehittyivät matelijoista, jotka ovat munijoita. Valitse näistä sitten!

Terveisin, Lotta

Kaikki kirjoituksessa käytetty munatieto on Laaksosen ja Haapion Munakirjasta

Lumimunat

3 valkuaista

6 rkl sokeria

ripaus suolaa

0,5 l maitoa

 

80–100g sokeria

6 keltuaista

Pari vinkkiä vispaamisesta. Ensinnäkin huoneenlämpöiset munat vispautuvat paremmin. Valkuaiset vispautuvat paremmin, kun niihin ripottaa hyppysellisen suolaa. Lisäksi jos maltat alussa vispata hitaammin, saat kuohkeamman ja nopeamman vaahdon. Näillä vinkeillä tulee vaikkapa lumimuna. Tee marenki. Vispaa 3 valkuaista ja 6 rkl sokeria – ja ripaus suolaa! – hyväksi vaahdoksi. Kuumenna 0,5 litraa maitoa, mutta älä anna kiehua. Nostele siihen lusikalla munanmuotoisia kökkäleitä. Kypsennä muutama minuutti ja käännä toinen puoli. Nosta sivuun. Sekoita maitoon lopuksi 80–100 g sokeria ja suurusta se 6 keltuaisella kastikkeeksi lumimunille. Tarjoa jälkiruokana.

Tulosta resepti

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi