Tilli & pulla

BLOGIT | Tilli & pulla

Mummun suppilovahveropizza

Taas se tulee, nimittäin sienihulluus! Vielä vähän, vielä tuolta, löytämisen ilo on mahtavaa. Olemme aina tykänneet sienestää, mutta viime vuosina harrastus on suorastaan karannut käsistä. Eräälläkin mökkireissulla nämä naiset hyppäsivät kyydistä ennen kuin auto ehti edes kurvata mökin pihaan, metsään mentiin hameessa ja sukkiksissa, sienikorina toimi hyvin paperipussi. Toisinaan metsästä on tultu sienisaalista selvittämään juuri ennen kuin aurinko on laskenut. Sellaista se on, ihana sienihulluus.

Kanttarelli, suppilovahverot ja tatit ovat tällä hetkellä varmasti tunnistettujen listalla. Ja oi, niitä suppilonmallisia tyyppejä on metsässä paljon, kun sopivaan kohtaan sattuu. Suppis tarvitsee lähimaastoonsa kuusen, jotta jaksaa ponnistaa pinnalle. Niitä siis tähyämään.

On kahdenlaisia ihmisiä, mitä tulee sienten poimimiseen: sienihulluja ja niitä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa. On myös kahdenlaisia sientensyöjiä: tykkääjiä ja inhoajia. Lotta rakastaa, Ilona harjoittelee – molemmat poimivat kuin vimmattu! Viime syksynä suppiksia tuli kuivattua litroittain. Tänä vuonna suppiskausi on vasta alkuvaiheessa, mutta siitä on tulossa kosteilla paikoilla varsin kelpo.

Suppilovahvero on siitä kiva, että sitä varten ei tarvitse omistaa pakastearkkua, vaan hylly keittiönkaapista riittää kun sienet säilöö kuivaamalla. Ennen kuivaamista torvenmallinen sieni kannattaa halkaista, ettei suppilosta löydy sisältä ilkeää yllätystä, neulasta tai matoa. Sienet voi kuivattaa esim. sanomalehden päällä. Alkuun lehti kannattaa vaihtaa kerran tai pari, sillä sienistä irtoaa yllättävän paljon nestettä. Kun sienet ovat täysin kuivia, ne voi purkittaa lasipurkkeihin.

Mutta itse asiaan, sieniruokiin: sienireseptejä saattaa talven mittaan blogissa ilmestyä yks jos toinenkin, mutta tässä tähän asti paras, mummulta matkittu resepti suppispizzalle. Matkiminen on muuten paras kohteliaisuus mitä voi saada, vaikka ruoanlaitossa toisto on välillä lähes mahdotonta. Koitetaan kuitenkin!

Pizzan pohjalla käytetty tomaattikastike on itse tehtyä (ja myös sen resepti on lainattu!), mutta tavallisella ketsupilla pärjää myös. Mutta oudolta kuulostavia maustepusseja ja pitkää tarveainelistaa ei kannata pelästyä, sillä tekijät nimesivät tämän ”parhaaksi tekemäkseen ketsupiksi” ja heidät tuntien (ja tehtyjä ketsuppilitroja vain arvaillen) se on jo aika hyvin!

Eli itsetehty ketsuppi on varmasti vaivan arvoinen. Ja ajattelepa asiaa näin: jos olet nähnyt vaivan ja poiminut sienet metsästä itse, tehnyt hyvän pohjan pizzalle, miksi et kunnioittaisi tuota kaikkea itsetehdyllä ketsupilla. Siinä pieni mainospuhe itsetehdylle tomaattiketsupille. Myös itsetehdyt ranskanperunat tykkää tästä ajatuksesta.


Kun haluat totuttaa sienistä vähemmän pitäviä ystäviä metsien mahtavan raaka-aineen pariin, on tämä pizzaresepti sekä kokille, että kokelaalle helppo aloitus. Toki ketsupin ansiosta hieman makea pizza tuo vaihtelua myös perinteisiin piirakoihin, jos olet jo kokenut tekijä.

terkuin, Lotta & Ilona


Suppilovahveropizza

Uunipellillinen

Täyte
pari desiä kuivattuja suppilovahveroita TAI
puoli litraa tuoreita suppilovahveroita
sipuli tai kaksi maun mukaan
nokare voita
suolaa, mustapippuria
tomaattikastiketta/ketsuppia
200g juustoraastetta

Pizzapohja
2,5 dl vettä
25 g tuorehiivaa (1/2 pussia kuivahiivaa)
ripaus suolaa
4 rkl öljyä
5-7 dl vehnäjauhoja

Jos käytät kuivattuja sieniä, turvota niitä vedessä pari tuntia ennen käyttöä. Jos käytät tuoreita sieniä, haihduta niistä neste pois kuivalla pannulla ilman rasvaa. Kuutioi sipulit ja paista niitä voissa sienien kanssa. Kun sipulit ovat kuulottuneet, mausta seos.

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää ensin suola ja öljy ja sitten jauhoja vähän kerrallaan. Taikina saa olla vähän löysää, levitä se pellille leivinpaperin päälle ja anna kohota.

Täytä ensin pohjalle tomaattikastike, sitten sieni-sipuli-paistos ja lopuksi juustoraaste.

Paista 200 asteessa, kunnes juusto saa kauniin värin. Nauti ystävien kesken!

Tulosta resepti



Tainan tomaattiketsuppi

2 kg kaltattuja tomaatteja
2 sipulia
3-4 valkosipulinkynttä
purjosipulin valkoinen osa
2 punaista paprikaa

tuoretta basilikaa
tuoretta oreganoa
tuoretta persilijaa

1 tl paahdettuja korianterinsiemeniä
3 paahdettua kokonaista neilikkaa
1 tl paahdettuja kokonaisia sinapinsiemeniä
3 paahdettua maustepippuria

2 laakerinlehteä
1 tl kanelia
pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna
suolaa
n. 2 dl omenaviinietikkaa
1,5 dl sokeria
rouhittua mustapippuria

Kalttaa tomaatit (kalttaus: tee tomaatteihin viillot, kasta ne kiehuvaan veteen ja ota kuori pois). Kuori ja paloittele sipulit, paloittele paprika. Kuumenna kaltattuja tomaatteja kattilassa.

Lisää mausteet erikseen pusseissa näin: paahda korianterinsiemenet, neilikka, sinapinsiemenet ja maustepippuri kuivalla pannulla, murskaa ne morttelissa ja kaada omaan pussiinsa kanelin ja laakerinlehtien kanssa (näitä suodatinpaperista valmistettuja pusseja saa kaupasta, tai voit tehdä oman pussin keittämistä kestävästä kankaasta, joka kuitenkin läpäisee mausteet, esim sideharso). Toiseen pussiin kasaa tuoremausteet. Mausteet lisätään pusseissa, jotta ne eivät värjää hehkuvan punaista ketsuppia. Lisää pussit suljettuina liemeen kiehumaan. Jos värillä ei ole väliä, voit lisätä mausteet suoraan seokseen, mutta muista onkia lopuksi pois ”kovat” mausteet kuten laakerinlehdet ja neilikat.

Lisää mukaan paprika, sipulit, etikka ja inkivääri. Anna kiehua niin että sipulit ja paprika pehmenevät. Lisää lopuksi suola, sokeri ja mustapippuri, tarkista maku. Lopuksi poista maustepussit ja soseuta seos sauvasekoittimella sileäksi ketsupiksi ja säilö lasipurkkeihin.

Tulosta resepti


Yksi vastaus artikkeliin “Mummun suppilovahveropizza”

  1. tsruoka

    Oi, kuulostaa niin herkulliselta! Ainakin ketsuppia pitää kokeilla itsekin. Paljonko sitä tulee tällä reseptillä? Entä kauanko kotitekoinen ketsuppi säilyy jääkaapissa? t. Vivi


Kommentoi