Putinkia ja mansikkapastaa

BLOGIT | Putinkia ja mansikkapastaa

Yhden illan loikka 1500-luvun Suomeen

Ruokablogi ei ole kunnon ruokablogi, jos ei viimeistään kolmannessa postauksessa poiketa alkuperäisestä aiheesta. Niinpä kirjoitammekin nyt Turun Linnan Juhana Herttuan illallisista, jonne saimme kutsun viime viikon perjantaiksi. Perinneruoastahan tässäkin on kysymys, vaikka kaiketi ruoka-asioissa on 1500-luvulta kirjamme aikoihin tapahtunut jotakin hienovaraista muutosta.

Illallismenu vaikutti ennakkoon erittäin kattavalta ja täyttävältä ja sellaiseksi se myös osoittautui. Nykyisin alkuruoan tehtävä on usein herätellä ruokahalua, mutta ennen oli ilmeisesti toisin. Maustesillin, etikkavihannesten, tervasilakoiden (alkuruokasuosikkimme tänään!), keitettyjen kananmunien, metsäsienisalaatin, vihersalaatin, mallasleivän, vehnäsämpylöiden ja kirnuvoin jälkeen ei enää voinut väittää olevansa erityisen nälkäinen. Onneksi järki ja vaistot olivat sanoneet lounasaikaan, että tänään mennään pelkällä kahvilinjalla iltaan asti. Tänne tultiin syömään.

Jotain pientä alkuun?

Kuuden ruokalajin illalliseen kuului kolme väliruokaa. Ensimmäinen, ja mielestämme herkullisin, oli häränhäntäliemi. Höyryävän kuumana tarjoiltu liemi oli uskomattoman maukas ja lihaisa vaikka siinä ei lihanpaloja ollutkaan. Liemen jälkeen oli tarjolla Riistanvartijan pasteija – porolla ja pekonilla täytetty oikein hyvä ja lehtevästä taikinasta valmistettu pasteija. Lopuksi vielä Kevyt Väliruoka nro 3, mausteinen ryynimakkara ja tujaus tiukempaa sinappia. Makkarassa oli todella potkua, se oli tulista ja rasvaista ja lihaisaa.

Jos mieli teki napostella alkuruokien ja väliruokien välissä, sekin onnistui. Lautasten tilalla oli nimittäin herkulliset pyöreät ruisleivät. Ruoat tarjoiltiin näiden leipien päältä. Repäisy ruislautasen nurkasta, kirnuvoita päälle eikä nälkä päässyt yllättämään takavasemmalta pääruokia odotellessa.

Jättikokoinen Reissumies? Ei, vaan tavallista rukiisempi lautanen. Kuvassa porsaankylkeä ja hunajaisia juureksia.

 

Ruokien välissä kuuntelimme tarinoita Juhana Herttuasta ja Turun linnan vaiheista, sekä livenä soitettua luuttumusiikkia. Musiikkiohjelmistoon sisältyi niin vanhoja suomalaisia loitsulauluja, juomalauluja menneiltä vuosisadoilta kuin myös… hmm… Beatlesia. Luuttu soi kieltämättä kauniisti kellarin holvikaarten alla.

Viinit ja oluet nautittiin perinteisistä saviastioista. Jäimme määrässä kyllä kauas 1500-luvun tasosta. Illallisisännän mukaan linnan työsuhde-etuihin kuului neljän litran päivittäinen olutannos, joulun aikaan litra enemmän. Tässäkin asiassa ajat ovat siis muuttuneet. Tietyissä piireissä neljän litran oluen juominen työpäivän aikana saattaisi nykyään aiheuttaa jopa paheksuntaa.

Illan pääruokana oli savulohta, ylikypsää porsaankylkeä, hunajahaudutettua porkkanaa ja lanttua (perunahan on uudempi tuttavuus suomenmaalla) sekä rusinoilla ja kanelilla maustettua punakaalia. Varsinkin porsaankylki oli erinomaista, ja lisukkeena tarjoiltu pehmeä punakaali kanelilla ja rusinoilla olisi todella toimiva idea myös kotikeittiössä. Myös jälkiruoka, karamelli-omenakakku vaniljakastikkeella oli hyvää ja vahvisti osaltaan käsitystämme siitä että ihmisruumiissa on todella eri onkalot makealle. Tämän kakun syömisen olisi viimeistään porsaankyljen jälkeen luullut olevan fyysinen mahdottomuus.

Illallinen oli onnistunut. Kyllä täällä varmasti ruokaa osattiin tehdä 1500-luvullakin. Amerikassa 1500-luku oli alkuperäiskansojen ja eurooppalaisten valloittajien välisen sotimisen aikaa. Mitähän intiaaneilla porisi tuolloin padoissaan – ja lauloivatko he ryyppylauluja?

J & P

PS. Kai sitä on vanhaksi tulossa, mutta täytyy kyllä sanoa että on se kerta kerralta ällistyttävämpää huomata miten hieno Turun Linna on. Ei näitä ihan jokaisen kotikaupungista löydy. Marraskuisena iltana tunnelma linnan sisäpihalla on roihuavine soihtuineen lähes satumainen.

Kuudessa ruokalajissa on yhdelle keittiömestarille puuhaa. Mikko Rannikko kertoo, että menun suunnittelussa on käytetty apuna aitoja 1500-luvulta peräisin olevia ruokaohjeita.

Kommentoi