Makuammuntaa

BLOGIT | Makuammuntaa

Asennetta ja meininkiä

Kun asenne on kohdallaan, niin se todella on. Ruokaa voi laittaa monella tavalla, mutta nuoren ihmisen innostuksessa on jotakin vastustamatonta.

Pääsen apukokiksi 14-vuotiaalle serkulleni, Konstalle, ja vien hetkeksi isän paikan keittiössä. Isoveljen toiveesta laitamme iltapalaksi salaattia, soveltaen minun siskoni tapaa kypsentää katkarapuja. Keittiössä on henkisesti tai fyysisesti läsnä puoli sukua. Konstan mielestä parasta on kokata yksin tai apukokin kanssa, joten muut saavat odottaa tarjoilua.

Konsta laittaa ruokaa aina kun haluaa ja ehtii, vaikka musiikki, koripallo ja pesäpallo vievätkin paljon aikaa. Muulloin ruuan laittaa isä tai äiti. Tärkeintä on vapaus toteuttaa itseään ja tehdä sitä, mitä mieleen juolahtaa. Ihan kaikki ei tietenkään ole mahdollista, mutta yleensä tuloksena on raikasta ruokaa tuoreista raaka-aineista. Ja valkosipulia pitää olla! Niin kuin tänäänkin: katkaravut kypsennetään valkosipuli-chiliöljyssä.

Kokkausinnostus syttyi yläasteen kotitaloustuntien ja tv:n ruokaohjelmien vaikutuksesta, ja nyt omasta hyllystä löytyy vakuuttavia ruokakirjoja. Ruoka-ammattilaisista eniten ihailua saa osakseen Farangin Tomi Björck. Konstan yksi tulevaisuudenkuva on oma ravintola, jossa olisi rento meininki: voisi laittaa omanlaista ruokaa sekä dj:na soittaa siihen sopivaa musiikkia. Ja mikä ettei, ruokahan on kokonaisvaltainen elämys.

Vaikka ruuasta ei tulisikaan ammattia, innosta ruuanlaittoon ei sammu liekki koskaan, sanoo Konsta. Se on helppo uskoa, sellaista tekemisen iloa nuoren ruuanlaittajan jokaisessa eleessä on. Vaikka perheessä on aina leivottu ja laitettu ruokaa yhdessä, on Konstan innostus tarttunut muihinkin. Veljen mielestä gourmetiltapalat ja -viikonloppuruuat ovat mahtavia. Sisko säestää ja hakee kameran: annoskuva pitää aina ottaa!

Chili-valkosipulimaustettujen katkarapujen ja aurajuuston yhdistelmä tekee salaatista herkkua. (Kuva: Konstan sisko)

Katkarapusalaatista tuli muuten todella herkullista. Ennakkoluulottomalla ajattelulla löytää joskus odottamattomia, mutta erittäin toimivia yhdistelmiä. Aurajuuston ja chili-valkosipulimaustettujen katkarapujen liitto osoittautui niin maukkaaksi, että sitä pitää kokeilla toistekin!

Katkarapusalaatti

(6 annosta)

 

2 pussia pakastekatkarapuja (á 180 g)
1½ dl ruokaöljyä
1 miedohko chili
2-4 kynttä valkosipulia
1 limen mehu
1½-2 friseesalaattia (voi käyttää myös rucolaa)
1 aurajuusto (170 g)
aurinkokuivattua tomaattia oman maun mukaan
suolaa ja mustapippuria

1. Sulata ja valuta katkaravut.
2. Kuumenna öljy pannulla, ja paista öljyssä hienonnetut chilit ja valkosipulit. Älä anna valkosipulin ruskistua. Lisää katkaravut ja kypsennä 2-3 minuuttia. Varo kypsentämästä liikaa, ettei niistä tule kumimaisia.
3. Valuta kypsennetyt katkaravut siivilässä kuumaa öljyä kestävän astian päällä (älä käytä muoviastiaa, ettei se sula!). Purista limemehu katkarapujen päälle niiden ollessa vielä siivilässä. Laita katkaravut ja liemi (öljy ja limemehu) erikseen jäähtymään. Liemi käytetään myöhemmin salaatinkastikkeena.
4. Pese salaatti ja kuivaa se salaattilingolla. Annostele salaatti lautasille.
5. Murra aurajuustosta sopivia suupaloja salaatin päälle. Lisää katkaravut ja aurinkokuivatut tomaatit. Mausta liemellä, suolalla ja mustapippurilla.
6. Tarjoile ja nauti!

Tulosta resepti

Lue myös esittely Annasta!

2 vastausta artikkeliin “Asennetta ja meininkiä”

  1. Anu

    Hyvä Konsta!!Tätä pitää kokeilla.Terveisin Anu-kummi


  2. Mari

    Lapset ja nuoret keittiöön mukaan, syntyy uusia innovaatioita ja makuyhdistelmiä! Sotkut voi sitten joku (äiti, isä, täti tai setä) siivota myöhemmin 🙂 Ja kuten blogissa Konsta mainitsi, perheen lasten/nuorten pitää saada tehdä ruokia, jotka heitä kiinnostavat ja ovat heidän suosikkejaan, makaronilaatikkoa ehtii tehdä isompana ihan tarpeeksi. Kiitos Anna mielenkiintoisista blogikirjoituksista. Terveisin, Mari ja Martta (apukokki ainakin vielä hetken näin päin)


Napsauta peruuttaaksesi vastauksen.

Vastaa käyttäjälle Mari Peruuta vastaus