Kantapöydän plokkari

BLOGIT | Kantapöydän plokkari

Maistelussa neljän suora kotimaisia käsityöoluita

Taas on se aika vuodessa, kun kotoinen valtionmonopolimme on suonut hyllytilaa suomalaisten pienpanimoiden tuotteille tulla koko lottokansan ihmeteltäväksi ja kassan kautta nautittavaksi.

Olen kovin kitsaasti ajatellut plokissani tehdä tämän suuntaisia postauksia, koska lehdet ovat kyllä aika hyvin esille laittaneet ja arvioineet vuotuiset käsityöoluet. Nyt kuitenkin plokisti istahti sohvanmutkaan kirjallisiin puuhiin ja arvioi neljä kotimaisen pienpanimoteollisuuden etevintä olutta.

Käsite ”käsityöolut” tarkoittaa sitä, että kyseisen tuotteen tekoprosessissa inhimillisen ja individuaalin otteen merkitys kasvaa suhteessa massatuotettuihin markettien pahvilaatikko-oluisiin. Käsityöoluita joskus hiukan snobistisestikin artesaanioluiksi kutsutaan.

Näissä oluissa on haettu useasti siitä laatikkomarketin pahvilaatikko-oluesta totuttuun tyyliin enemmän vivahteita. On käytetty esimerkiksi rehevämpää humalointia taikka tujumpaa paahtoastetta maltaille. Jännyyttä on myös haettu jollakin epätavallisella aromiaineella

 

DSCN0548Ensimmäiseksi valikoitui voidaan jo sanoa kotoisen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Mississippi Beer.

Kuten tuotetiedot putelin kyljessä valistivat, kyseessä on amerikkalaistyylinen kuivahumaloitu höyryolut. Kuivahumalointi tarkoittaa sitä, että humalointi suoritetaan pääkäymisen jälkeen pääsääntöisesti jo jäähtyneeseen vierteeseen ja humaloinnissa korostuu raikas maku.

Laskettaessa lasiin syntyy ihan mukava vaahtokukkanen ja se ei haihdu ihan äkkiä.

Väri on kauniin oljenkeltainen, ja vaikka kyseessä on suodattamaton olut, niin on kumminkin sieltä kirkkaammalta syrjältä. Tuoksussa on vahva ja lajityypillinen jenkkihumaloinnin twisti. Tilavuusprosentteja valmistaja ilmoittaa tasan viisi.

Maku on vahvasti humalainen ja tuote nipistää mukavasti kielen reunaa. Kaikenkaikkiaan maku on kevyt, mutta maltaatkin tulevat kyllä esille jälkimaussa.

Hyvin viilennettynä hyvässä seurassa hodareiden kanssa, ja miksei piristäjäksi saunan päällekin Suomen kesässä nuotion ääressä hyvän dobro-blueskitaran sinisten sävelmien kera.

 

 

DSCN0551Toiseksi tuotteeksi valikoitu sangen uuden kotimaisen pienpanimon eli Tuusulassa mäskisammioita hämmentävän Maku Brewingin Savu Porter.

Panimo on perustettu viime vuonna, joten voimme puhua tulokaspanimosta, mutta yksinomaan positiiviseen sävyyn.

Portterit valmistetaan pintahiivakäymisellä, kuten kaikki kaikki ale-tyyppiset oluet. Savuoluet valmistetaan siten, että mallastusvaiheen jälkeen maltaat savustetaan. Näin saadaan olueeseen savuinen aromi, joka useasti sopii varsinkin tummempiin oluisiin erinomaisesti ja saadaan olueeseen aivan uusi täyteläisyys.

Tuusulalaiset ilmoittavat tuotteeseen 5,9 tilavuusprosenttia ynnä, että olut on suodattamaton. Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa jonkin verran ja muodostaa lasiin porttereille tyypillisen toffeenvärisen tiukahkon vaahdon. Tuoksussa yhdistyy lajityypille tuttu maltaisuus ja kevyt savuaromi.

Maku on täyteläinen ja jälkimakua on tukevasti. Maussa on kevyesti myös kermakaffe ja suutuntuma hiukan jopa hyvällä meinigillä rasvaisen oloinen. Valmistajat suosittelevat tätä seurusteluun ja jälkiruuille. Tätä lasiin korttipelipöydässä ja sikarit palamaan.

 

 

DSCN0556Radalta kolme tähän esittelyyn starttaa Marsalkka-oluistaan tunnetun mikkeliläisen Saimaan Juomatehtaan Brewers Special Saison.

Mikkeliläiset ovat tehneet vuosia hienoa työtä luonnonkauniin Saimaan rannalla sotiemme ajan päämajakaupungissa Mikkelissä. Saison-oluet ovat vahvasti belgialaislähtöisiä ja ne pantiin keväällä, koska silloin varsinkin ennen vanhaa Belgiassa olutta tehtiin varastoon kesäkaudeksi. Tästä nimitys saison ja ne säilyivät kesän yli, kun olutta ei välttämättä tehty ollenkaan.

Mikäli mikkeliläiset ovat oikeasti tähdänneet belgialaisen saisonin tyylisen oluen tekoon, niin Belgiassa käyneenä ovat maaliin osuneet.

Voltteja tähän ilmoitetaan tasan kuusi. Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa niukahkosti, koska oluttyylille kuuluu myös jälkikäyminen pulloissa. Tämä tuote kestänee varastointia ja pyöristynee ajan saatossa.

Maku on hyvinkin tyypillinen belgialaisen saisonin ja tyylilajilleen uskollisen leveä. Tästä tuotteesta löytyy tyylikäs karvas hedelmäisyys ja humalaa kivasti. Minkä kanssa tätä sitten? Ehkä aperitiiviksi makurauhasia avaamaan taikka belgialaiseen tyyliin simpukoittenkeittoliemeksi.

 

 

DSCN0559Neljän suoran täydentää lahtelaisen Teerenpelin Panimon ja Tislaamon Notkea Nipa.

Kuten lasileilin kylkeen tällätty etikettikin paljastaa, on kyseessä IPA. IPA on lyhenne sanoista Indian Pale Ale ja tarkoittaa oluttyyppiä, jonka valmistus alkoi tosiasiasta, että varhaisemmat keitokset pakkasivat härskiintymään tynnyreihin matkalla Englannista Intiaan.

Tukevasta humaloinnista löytyi lopulta se viisasten kivi, että lontoolaisten tuotteet saatiin Intiaan asti säilymään suhteellisen virheettöminä. Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa jonkin verran. Tuote on punertava hyvinkin tyypillinen englantilaistyylinen redale.

Humalointi on tymäkkä ja hyvinkin ipamainen. Katkeroaromit iskevät suuhun aika voimallisesti, mutta jälkimaku haihtuu aika nopeasti. Suosittelen tätä tuotetta ipoihin tutustuettaessa, koska ei ole niin ärjy kuin ipa-oluet parhaimmillaan ovat.

Notkea Nipa menee loistavasti ruokaisien salaattien ja ehkä kalaruokienkin kanssa, sekä nimenomaan tutustumiseen tämän olutlajin ihmeelliseen maailmaan.

 

Tämän kertaiset oluet valittiin valtion myymälän valikoimista ihan umpimähkään ja monta loisteliasta kotimaisen pienpanimon tuotetta jäi hyllylle hymyilemään. Kaiken kaikkiaan tämän sesongin käsityöoluet ovat jälleen erittäin hienoja ja täytyy kyllä asentoa justeerata tekijöiden edessä. Toivon kaikille tekijöille tsemppiä sorvin ääreen ja teette hienoa työtä suomalaisen oluen parissa.

 

-Ville

 

 

Kommentoi