Kantapöydän plokkari

BLOGIT | Kantapöydän plokkari

Hiukkasen Tõnnisin päivän tiimoilta

Lauantaina 17.1. vietetään Antoniuksen, tuon kuuluisan erakon muistopäivää. Suomessa kyseinen juhlapäivä ei kuulu keskeisiimpiin kirkollisiin merkkipäiviimme. Antonius esiintyy kirkkohistoriassamme hyvinkin säästeliäästi. Täysin tuntematon hänkään ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi Kalannin kirkossa on häntä esittävä keskiaikainen maalaus. Mynämäen kirkossakin kyseinen syrjässäeläjä esiintyy.

Tämän postauksen otsikonkin mukaan keskityn Suomenlahden eteläpuolisiin asioihin ja perkaamme hiukan eestiläistä ruoka-, juoma- ja juhlapäiväkulttuuria Tõnnisin päivän tiimoilta.

Virossa Antonius-erakko oli paljon näkyvämpi nimittäjä vuotuisiin merkkipäiviin kuin meillä Suomessa. Tuntuvin erottaja kirkkohistoriallisesti oli katolilaisuuden kovempi vaikutus uskonelämään ja sitä kautta niveltyneenä koko yhteiskunnalliseen vuodenkiertoon. Luterilainen Suomi ei Antoniusta eli eestiläisittäin Tönnisiä sen kummemmin juhlinut.

Tõnnisin päivää vietettiin Virossa ennen vanhaan muun muassa kokoontumalla krouveihin ja oluttupiin juomaan talven selkää poikki. Eesiläisen kansanperinteen mukaan heidän talvenselkänsä katkesi ja talvennapa saavutettiin 17.1.

Turun Sanomien levikkialueella talvenselkä taittui muun muassa Kustaa Vilkunan mukaan Paavalina eli 25.1.

Suomenlahden eteläpuolinen veljeskansamme eli eestiläiset ovat maantieellisesti kovin lähellä, mutta varsinkin heidän juoma- ja ruokakulttuurinsa poikkeavat meikäläisistä osin melkoisestikin. Suomenlahden etelärantaan ovat keskieurooppalaiset voimakkaat vaikutteet tyssänneet.

Ensinnä voidaan luoda silmäys eestiläiseen olutkulttuuriin. 1200-luvulla Balttiaan asettuivat saksalaiset temppeliritarit. Eestissä oli valmistettu jo esihistoriallisella kaudella oman sahtimme tyylistä olutta ja sima oli levinnyt Balttiaan viikinkien mukana.

Eestiläisiä oluita on hyvin saatavissa Suomestakin. Kuvan tuotteet on ostettu tavallisesta kaupasta.
Eestiläisiä oluita on hyvin saatavissa Suomestakin. Kuvan tuotteet on ostettu maitokaupasta.

 

Saksalaiset ritarikunnat hallitsivat Balttian maita vuosisatoja aina myöhäiselle keskiajalle.

Kaikissa suurissa maakartanoissa sekä huomattavissa kaupunkipalatseissa oli oma panimo.

Koska isännät olivat saksalaisia tai heidän jälkeläisiään, niin luonnollisesti panimomestaritkin tulivat saksankielisestä Keski-Euroopasta. Oluet olivatkin hyvin saksalaistyylisiä, niin kuin ovat tänä päivänäkin. Suomalainen standardiolut-tyyppi on kevyempi ja löysempi alkoholipitoisuudeltaan. Merkittävimmät panimomestarit tulivat Baijerista, joka oli jo varhaisessa vaiheessa muodostunut laatuoluiden tyyssijaksi.

Eestiläisten juhlakulttuurissa on osittain merkittäviä eroja verrattuna kotoiseen juhlintaamme.

Katolinen kirkko vaikutti paljon voimakkaammin Balttian juhlakulttuuriin kuin meillä. Katolinen kirkko ei myöskään katsonut niin karsaan rahvaan bilettämistä kuin luterilaiset kirkonmiehet Suomessa. Luterilaisen kirkon suhtautuminen juhlissa käytettäviin juomiinkin oli paljon pidättyvämpi.

Yksi merkittävimmistä eestiläisistä juominkeihin liittyvistä päivistä onkin juuri 17.1. eli Tõnnisin-päivä.

Olutkulttuurinsa lisäksi Baltian-maat Eesti mukaanlukien on saanut merkittävät vaikutteet myös ruokakulttuuriin.

Saksalaiset temppeliritarit ja aatelisto toivat mukanaan saksankielisestä Keski-Euroopasta myös oman ruokakulttuurinsa. Erilaisia makkaroita valettiin varsinkin juhliin metreittäin. Sianlihan kulutus kasvoi saksalaisvaikutuksen myötä ihan uusiin mittasuhteisiin. Perunan eestiläiset adoptoivat ruokapöytäänsä lujasti. Peipsijärven hiekkaisissa rantamaissa kasvaa etevä peruna. Hapankaali maittoi heimoveljiemme suissa heti.

Ruokaa balttityyliin. Paistettua makkaraa ja sianlihaa. Paistettua perunaa, maustekurkkua sekä hapankaalia
Ruokaa balttityyliin. Paistettua makkaraa ja sianlihaa. Paistettua perunaa, maustekurkkua sekä hapankaalia

 

Hapankaalista sellainen lyhyt pläjäys tähän väliin, että olen ruokahistoriaan paneutunut ja jäljittänyt hapankaalin alkukodin jonnekin muinaisen Preussin paikkeille.

Toivon, jos jollakin gastronomisen instituutin gurulla on parempaa tietoa, korjausta tähän asiaan.

Olen ilolla pannut merkille, että suomalaiset ovat laajoin kansanjoukoin ottaneet eestiläiset oluet omikseen.

Heimoveljemme valmistavat kansainvälisessäkin keskustelussa hyvää olutta. Varsinkin tummemmat eestiläisoluet toimivat talvisten pataruokien kanssa erinomaisesti. Lisäksi eteläisen veljeskansamme maltaiset ovat hyvin edustettuina kotoisten markettiemme juomahyllyissä, mistä kauppiaille iso kiitos.

Taidan itsekin lauantaina 17.1. pyytää ystäviä kantakrouviini nostamaan tuopilliset Antoniuksen eli Tönnisin kunniaksi, ja jos se talven selkäkin sanoisi naks.

 

 

Kommentoi