Kantapöydän plokkari

BLOGIT | Kantapöydän plokkari

Esittelyssä kirjat Olutopas 2015 ja Olutdieetti

Aloittaessani tämän plokin pitämisen lupasin lukijoille käsitellä asiaa nimeltä olut mahdollisimman laveasti ja mahdollisimman eri näkökulmista. Tähänastiset postaukseni ovatkin käsitelleet oluen maailmaa hyvinkin erikulmaisesti.

Tämän kertaisessa kirjoituksessa poraudun olutkirjallisuuteen. Luupin alle on asetettu pari hyvinkin erilaista kirjaa, mutta yhdistävä tekijä on (kraanaveden ohella) maailman monipuolisimpiin kuuluva juoma – olut. Ensimmäinen kirja-arvio edustaa perinteistä vuotuiskirjallisuutta, koskien erilaisten juomien esittelyä ja listaamista. Toinen onkin sitten jotakin aivan muuta, mutta ansaitsee mielestäni tulla talutetuksi olutkirjallisuuden parrasvaloihin.

olutopasEnsimmäiseksi kirjallisuuskirurgian toimenpidepöydälle asetetaan suomalaisen juoma-arviokirjallisuuden eturivin kirjoittajiin kuuluvan Valtteri Suorsan Olutopas 2015. Valtteri Suorsalle tämä on jo toinen vuotuinen olutopas ja kirjoitettu paremmalla ja ennenkaikkea rennommalla, jopa itsevarmemmalla gripillä kuin edellinen teos.

Olutopas 2015 tarjoaa esittelyn yli 400 erilaisesta oluesta. Se on valtava määrä erilaisia tuotteita lajityyppinsä ääripäistä. Oluet ovat pääosin ostetut sekä Suomen että Ruotsin monopolimyymälöistä, mutta tottakai joukkoon mahtuu myös maitokauppatuotteita ynnä olutravintoloissa nautittuja tuotteita.

Olutoppaassa on jälleen hyvät ja ansiokkaat alkusanat, joihin nyt en sen syvällisemmin ala tarttumaan, mutta jokainen voi tykönänsä nekin analysoida. Lisäksi alussa selvennetään erittäin seikkaperäisesti oluen kansainvälisesti sovittu pisteytysjärjestelmä. Jokaisen tuotteen laatupisteet on osoitettu numeraalisesti punaisessa pallossa kunkin tuotteen kohdalla.

Mielestäni kunkin oluen luonnehdinnat ovat erittäin seikkaperäiset ja lukijä pystyy kylla, mikäli nyt alkuunkaan omaa mielikuvitusta, luomaan selkeän makumaailman suuhunsa. Laatusanat ovat kylläkin äärimmäisen monimuotoiset ja vivahteikkaat, mikä sinänsä on Suorsan suuri vahvuus sanallisessa analyysissään.

Mukavaa taustatukea esittelyissä on kirjoittajan ruokasuositukset kunkin oluen kohdalla. Pääosin olen kirjoittajan kanssa näistä suosituksista samaa mieltä, mutta jotkin olisin yhdistänyt toisin. Aina olen kyllä lukijoita kehoittanut kokeilemaan rohkeasti itse ja muodostamaan omat mielipiteet sen mukaan mikä suussa parhaalta maistuu.

 

Toisena teoksena nostan sitten aivan erityylisen kirjan olutkirjallisuuden valokeilaan saksalaisen media-alan työntekijän Jens Bujarin Olutdieetin. Toisena kirjoittajana on vähän niinkuin sparraajana Bujarin hyvä ystävätär Ulrike von Bülow. Olutdieetti on Bujarin ensimmäinen kirja.

olutdieettiKuten kirjan nimestäkin käy ilmi, olemme tekemisissä tietynlaisen laihdutusoppaan kanssa. Kaikki mediat laidasta laitaan ovat nykyään täynnä erilaisia dieettiohjeita ja muuta rajatietoa siitä, että miten laajentumaan päässeen tomumajansa saisi jälleen sutjakampaan kuosiin. Tässä kohtaa pyydän anteeksi, että kannan korteni kekoon tässä asiassa. Mutta niin mielenkiintoisesta kirjasta on kumminkin kyse.

Kuten laajasti tiedämme, on ylipaino länsimaisten ihmisten yhäti paheneva ongelma. Ylipainosta johtuvat elintasosairaudet kakkostyypin diabetes etunenässä nostavat päätään ja sortavat ihmisrukan niin fyysisesti kuin varsinkin psyykkisesti. Kirjan anti perehtyy painonhallintaan nimenomaan kohtuuden merkityksen kautta. Kaikkea pitää harrastaa kohtuudella ja just jetsulleen.

Kirjan kirjoittajan paino alkoi näyttämään puntarissa sellaisia lukemia, että asialle piti tehdä jotain. Jens Bujar oli saanut vihiä olutdietiistä. Alkuun oli kuulemma naureskellut koko asialle, että just joo. Kumminkin alkoi noudattaa dieettiä ja kannattihan se toki, koska kirjankin siitä oikein pusasi kasaan. Kirjassa esitetyt havainnot perustuvat siihen, että olut sinänsä ei lihota eikä ole kaloripitoisuudessa suinkaan edes kärkijoukoissa. Esimerkiksi latte-kahvin kaloripitoisuus on kolminkertainen vehnäolueeseen verraten. Pussillisessa suolapähkinöitä on kaloreita parin olutkorin verran. Lista on pitkä.

Olutdieetin perussanoma on se, että kohtuullinen oluenjuonti päivittäinkin on mahdollista eikä erikseen lihota, mikäli oluen kyytipoikana ei tunge suuhunsa kaikenmaailman roskaruokaa ja napostelupaloja. Hyvä vinkki on jättää grillikioski väliin ja syödä esim tuoretta kurkkua pätkä, kun pääsee kuppilasta kotiin.

Samalla toki täytyy todeta, että Jens Bujar aloitti säännöllisen liikunnan olutdieetin ohessa. Plokkari on sen verran utelias ollut tämän kirjan suhteen, että päätimpä kokeilla kirjan tipsejä. Ja toimiihan tämä kirjanen myös käytännössä – uskokaa tai älkää. Muutamassa kuukaudessa olen pudottanut painoani sellaiset kuusi-seitsemän kiloa. Ja mukavalla tavalla olenkin.

Hauskana yksityiskohtana kirjassa on Bujarin ja von Bülowin vuorokeskusteluketjut. Näin Facebookejen ja muiden chattejen aikkautena pikantti juttu. Kokonaisuutena hauska, mutta myös oikein otettuna hyödyllinen teos.

 

 

Kommentoi