Juttu

JUTTU | HELI NIEMINEN |

Uutuuskasvis broccoliini on ”loppukesän parsa”

Mehevä, makeahko broccoliini on uusi tulokas suomalaisessa vihannesvalikoimassa. Parsan tapaan käytettävää broccoliinia viljellään Suomessa laajemmassa mittakaavassa tiettävästi vain perniöläisellä Kallelan tilalla. Siellä uskotaan, että broccoliinista tulee yhtä iso juttu kuin lehtikaalista.
 

Perniöläisellä Kallelan tilalla ollaan oltu hanakoita kokeilemaan uutta. Tilan emäntä Virva Niittynen innostui ensimmäisten joukossa lehti­kaalista, ja sitä kasvatettiin kokeilumielessä pellolla vuonna 2013. Onneksi niin, sillä yhtäkkiä lehtikaalista tuli supertrendikäs, ja lehdet, blogit ja ruokaohjelmat puhuivat siitä. Kotimaista lehtikaalia oli tuolloin tarjolla vasta niukasti ja Kallelan tilan lehtikaalit melkein revittiin käsistä.
 
Peltoaloja lisättiin, ja lehtikaalin myynti kasvoi roimasti vuonna 2014. Kasvu jatkui viime vuonna, mutta tänä vuonna se on tasaantunut. Tuote on yhä suosittu, mutta ei enää kuuminta hottia.
Vaan eipä hätää. Kallelan tilalla on menty jo eteenpäin.

Kun kävellään talolta pelloille, jo kaukaa erottuu kolme erisävyistä vihreää vyöhykettä. Lehtikaalin rinnalla on alettu kasvattaa monelle vielä vierasta mustakaalia, ja pellon uusin tulokas on broccoliini.

Etualalla lehtikaalia, sen takana mustakaalia ja viimeisenä broccoliinia.
Etualalla lehtikaalia, sen takana mustakaalia ja viimeisenä broccoliinia.

Broccoliini-nimeä käytetään yleisesti kaikista varsiparsakaaleista, vaikka risteytyksiä on useita.

Broccoliini on kuulunut suomalaisten hevi-osastojen valikoimaan viitisen vuotta, mutta suurempaan suosioon tuote on noussut vasta tänä vuonna, kun markkinoille on tullut espanjalainen makea Bimi-varhaisparsakaali, joka on parsakaalin ja kiinankaalin risteytys.
Samaista Bimiä syötiin viime talvena Kallelan tilallakin, ja samalla syntyi ajatus siitä, että tätä pitäisi kasvattaa itsekin.

– Perinteinen parsakaali on siitä kurja, että koko se varsi menee useimmiten roskiin. Harva jaksaa kuoria esiin sisusta. Siispä roskiin menee jopa puolet kasvin painosta! Broccoliini taas on kokonaan syötävää. Siksi ihastuimme siihen heti, Virva Niittynen kertoo.

Lauri Niittynen.
Lauri Niittynen pitää broccoliinia haastavana mutta mielenkiintoisena viljeltävänä.

Mutta ihan noin vain broccoliinia ei kasvatettavaksi saatu, eikä homma ihan helppo ollut muutenkaan. Taimi­kasvatuksessa oli omat kommervenkkinsa, ja kesällä kiusana ovat olleet kaalikoin toukat. Ne tosin ovat piinanneet kaikkia kaaleja.
– Paikoin pelloilla oli, ei perhosparvia, vaan suoranaisia pilviä, sanoo Kallelan tilan nuori isäntä Lauri Niittynen.

Onneksi oli tullut kylvettyä mustakaalia. Se houkutteli perhosia kaikkein eniten, ja lehtikaali ja broccoliini selvisivät vähemmällä. Niittyset löysivät myös tehokkaan biologisen torjuntakeinon, mutta perinteisiä ruiskutuksiakin tarvittiin.>

Kun pellosta taittaa yhden broccoliinin, maussa maistaa tuoretta hernettä, parsa­kaalia ja lanttumaisen vivahteen. Broccoliini on mehevä ja maultaan makeako.
Tuleeko broccoliinista uusi lehtikaali?
– Uskon ja toivon niin, sanoo Lauri Niittynen.
– Tämä on tosi hyvä tuote.

Kallelan tilan broccoliineja on ollut kaupoissa nyt parin viikon verran, ja kotimainen uutuus on kiinnostanut asiakkaita. Tarvitaan kuitenkin paljon, että uusi tuote lyö läpi suurelle yleisölle.
Tällä hetkellä tuotetta on myynnissä parissakymmenessä kaupassa Perniön, Salon, Turun ja Paimion alueella.

Mukana ovat sekä S- ja K-ryhmä että Lidl. Myös ravintolat ovat olleet uutuudesta innoissaan.

Mutta tarvitaan mainoksia, reseptejä ja mieluiten broccoliini johonkin suosittuun kokkiohjelmaan. Silloin sen tunnettavuus kasvaisi kertaheitolla.
– Ei voi ajatella, että tämä olisi heti menestys. Tämä vuosi on tällaista tunnustelua. Seuraamme, miten ihmiset ottavat tämän vastaan. Ensi vuonna panostamme markkinointiin ja kehitämme reseptejä, miettii Virva Niittynen.

 Teema

Melko työläs uusi tuttavuus on kaikkineen ollut, eikä sen sadonkorjuukaan ole  ihan yksinkertaista. Hehtaarin kokoista peltoalaa pitää käydä läpi likipitäen joka päivä, etteivät broccoliinit kasva liikaa. Jokainen broccoliini on poimittava käsin ja punnittava, onko se sopivan mehevä.
– Työntekijämme ovat kyllä kehittyneet hommassa tosi hyviksi, Lauri Niittynen kehuu.

Silti hommaan kuluu melkoisesti aikaa. Pellon läpikäyminen vie kolmelta työntekijältä lähes koko päivän.
Poimimisen jälkeen borccoliinit siistitään ja pakataan. Kaikki on käsityötä.

– Olemme hakeneet sopivaa pakkaus­kokoa ja miettineet tuotteelle sopivaa hintaa, Niittyset kertovat. Kauppojen hinnoitteluissa on isojakin eroja, mutta useimmiten Kallelan tilan tuottaman 150 gramman painoisen broccoliinipaketin hinta on kolmen euron tuntumassa.
Broccoliinisatoa saadaan vielä noin kolmen viikon verran. Kaikkiaan tänä vuonna myyntiin tuotetaan muutama tuhat pussia.

Hanna Holovatenko on oppinut tunnistamaan, milloin broccoliini on sopiva poimittavaksi. Hehtaarin kokoista peltoa käydään läpi päivittäin.
Hanna Holovatenko on oppinut tunnistamaan, milloin broccoliini on sopiva poimittavaksi. Hehtaarin kokoista peltoa käydään läpi päivittäin.

Teema

Broccoliini on tällainen ”loppu­kesän parsa”, Lauri Niittynen naurahtaa.
Vertaus on osuva, sillä broccoliinia voikin käyttää ruuanlaitossa pitkälti parsan tapaan. Sen voi paistaa tai grillata sellaisenaan, tai sitten keittää nopeasti ja nauttia vaikkapa voin kera.

– Kasviksen maku on niin hieno, että sitä ei kannata valmistaa mitenkään turhan monimutkaisesti, Virva Niittynen sanoo.
Mutta sitten hän kaivaa kännykkänsä esiin ja innostuu kertomaan tyttärensä loihtimista pitsoista.

Yhteen niistä tuli pohjalle kookoskermaa ja pinnalle kevyesti kiehautettuja, puolitettuja broccoliineja. Toinen pitsapohja voideltiin kevyesti öljyllä ja pinnalle ripoteltiin vuohenjuustoa ja esikeitettyjä broccoliineja. Paistamisen jälkeen pintaan raastettiin sitruunan­kuorta.
Broccoliinit eivät kärähtäneet uunissa, sillä ne oli puolitettu ja paineltu osittain taikinan sisään.

– Ihan mahtavan makuinen lopputulos! Kannattaa kokeilla, sanoo Virva Niittynen.

Kommentoi