Juttu

JUTTU | SANNA KESKITALO |

Sydämenasiana peruna: Pekka Lehdon pellossa kasvaa 200 erilaista perunaa

Puutarhaviljely on nyt kovasti in. Samoin kulinarismi. Milloin laadukkaan perunan kasvattamisesta ja kokkaamisesta tulee muodikasta?
Tätä odottaa intohimoinen perunaharrastaja Pekka Lehto.

Miten innostuit perunoista?
– Hankimme pienen maapaikan 1980-luvulla. Kaupan peruna oli laadultaan tosi heikkoa, joten päätimme kasvattaa omat perunamme. Heti alussa heräsi kysymys, mistä siemenperunat saadaan. Onneksi sain lapsuudenkodistani kahta lajiketta ja kylältä vielä kolmatta. Sitten lajikkeet alkoivat pikkuhiljaa lisääntyä. Yhdeltä perunaharrastajalta sain 30 lajiketta. Nyt pellossani kasvaa 200 erilaista perunaa, Kouvolan Korialla asuva Pekka Lehto kertoo.

Pekka Lehto toivoo, että puutarhaviljelyyn ja kulinarismiin hurahtaneiden suomalaisten sydämistä löytyisi tilaa myös laadukkaalle perunalle. Kuva: Marja Seppälä

Miksi ihmeessä kasvatat niin montaa lajiketta?
– Ei voi sanoa, että kasvatan 200:a lajiketta. On parempi puhua nimikkeistä. Maatiaisperunoissa on eri kantoja, joiden lajiketta on vaikea tietää. Ne on usein nimetty talon, paikan, viljelijän tai jopa muodon mukaan.
– Perunahan on sellainen, että jonkun on joka vuosi laitettava se maahan, muuten lajike häviää. Lajikkeiden säilyttämien on tärkeää minulle.

Kuinka yleinen perunaharrastus on?
– Suomessa on kymmenkunta harrastajaa, jotka viljelevät yli 30 lajiketta.

Mikä perunassa kiehtoo?
– Se, että erilaisia perunalajikkeita on olemassa niin paljon. Eurooppalaisessa geenipankissa on yli 6 000 lajiketta, eteläamerikkalaisessa puolestaan yli 20 000. Se on kiehtovaa, kuinka erilaiselta eri lajikkeet maistuvat.
– Saan erityisen hyvän mielen, jos joku etsiskelee jotain lajiketta ja minulta sellaista löytyy.

Miten viljelemäsi perunalajikkeet eroavat toisistaan?
– Jotkut maatiaislajikkeet ovat säilyneet 1700-luvulta, jolloin peruna tuli Suomeen. Osa vanhoista lajikkeista on muhkuraisia ja hankalia kuoria. Perunalajikkeet ovat hyvinkin eri värisiä. On tummakuorisia, jopa violettiin vivahtavia, jotka ovat sisältä valkoisia. On myös hyvin tummia, joissa sisustakin on tumma. Niistä tunnetuin on kauppaperunaksi otettu Blue Congo. Sen sisusta on keitettynä ja jäähtyneenä sininen. Siitä ja valkomaltoisesta perunasta saisi hienon, sinivalkoisen Suomi 100 -salaatin.

Onko sinulla jokin lempilajike?
– Keski-Pohjanmaalta tuleva Rötprökis on todella hyvä peruna. Se on punakuorinen, mutta keltamaltoinen, muodoltaan soikea peruna – todella kaunis. Se säilyy hyvin ja on hyvä yleisperuna.
– Toinen suosikkini on Aikain Punain, kuten meidän murteella sanotaan. En viljele varsinaista varhaisperunaa, mutta tätä syömme ensimmäisenä kesällä. Sen valmistuminen kestää seitsemän viikkoa.

Onko mikään viljelemistäsi lajikkeista oikein pahanmakuinen?
– No, rehuperunaksi kehitettyjä perunoita ei ole tarkoitettu hyvänmakuisiksi. Koko ja tärkkelyspitoisuus ovat olleet tärkeitä. Ne ovatkin isoja murikoita. Niitä on syötetty naudoille ja sioillekin ennen sotia.

Pekka Lehto tallettaa kaikki 200 erilaista siemenperunalaatua seuraavaksi vuodeksi.

Mitä muuta perunaharrastukseesi kuuluu kuin viljelyä?
– Myyn muille harrastajille siemenperunoita. Netissä en ole, mutta luen kaiken perunaa koskevan, mitä käsiini saan. Kaikkien pitäisi lukea Jon Readerin kirja Peruna – eräs maailmanhistoria. Siitä oppii, miten paljon peruna on vaikuttanut maailmanhistoriaan. Perunan avulla on voitu pienellä viljelyalalla ruokkia paljon ihmisiä.
Puutarhainnostus on nyt muodikasta, mutta se ei taida oikein koskea perunaa?
– Harvalla on enää perunamaata ja jos on, se on vain varhaisperunaa. Toivon, että pienimuotoinen kasvatus alkaisi kiinnostaa ihmisiä. Että mahdollisimman moni harrastajaviljelijä pitäisi vaikka paria perunalajiketta yllä.

Peruna on nykyään joissakin muodikkaissa dieeteissä jopa kielletty, mitä ajattelet siitä?
– Sitä mukaa kun vähähiilihydraattiset ruokavaliot ovat nousseet, perunaa on jätetty pois. Tietysti jos ihminen ei kuluta paljoa, hän ei voi syödäkään paljoa. Perunahan on ravintosisällöltään kaikkien monipuolisimpia, ihminen ei juuri muuta tarvitse. Nasa tutkii, mitä Marsissa kannattaisi viljellä ja peruna on siinä ihan ykkösenä.

Mitä haluaisit kertoa ihmisille perunasta?
– Että peruna ei ole se koulun kumiperuna. Kun peruna kasvatetaan, säilytetään ja valmistetaan oikein, se on parhaita ruokia, mitä on.

Mitä mieltä olet suomalaisesta perunakulttuurista?
– Perunan arvostus romahti 1970-1980-luvuilla, jolloin perunaa alettiin myydä pusseissa. Usein pussista paljastui pilaantuneita perunoita. Nyt peruna myydään usein pestynä ja vieläpä avolaareissa, jolloin se on tosi usein vihertynyttä. Tehoviljely asettaa omat vaatimuksensa lajikkeille, jolloin maku ei ole tärkein kriteeri. Keinolannoitus huonontaa perunan makua, erityisesti typpilannoitus tekee helposti perunasta kitkerän. Perunaa myydään halvalla, ja laatu on jäänyt ihan toissijaiseksi. Luomuperuna on kalliimpaa, koska siinä tauteja ei voi estää myrkyillä. Esimerkiksi perunaruttoa vastaan voi joutua myrkyttämään jopa muutaman päivän välein. Itse viljelen vain luomua.

Maisteletko eri lajikkeita?
– Perunannoston yhteydessä tulee maisteltua. Perunan maun erottaa parhaiten, kun maistaa raakaa perunaa, silloin maku on voimakkaimmillaan. Lajikkeissa on selkeitä makueroja. On tärkeää valita oikea lajike kuhunkin ruokalajiin. Vaikka esimerkiksi keltamaltoiset perunat ovat maukkaita, paras muussi tule valkomaltoisista, jauhoisista perunoista. Lajikkeen lisäksi sää ja erityisesti kosteuden määrä vaikuttavat makuun.

Miten itse syöt perunaa?
– Olen kaikkiruokainen perunansyöjä. Keittokirjoistahan huomaa, että perunasta voi tehdä vaikka mitä. Peruna kannattaisi aina keittää kuorineen, silloin maku ja ravintoaineet säilyvät. Muussia valmistaessakin perunat kuoritaan vasta keittämisen jälkeen. Ohutkuoriset lajikkeet, joita käytetään esimerkiksi lohkoperunoina, voi syödä kuorineen.

Vieläkö peltoosi mahtuu joku perunalajike?
– Ei sinne montaa enää mahdu, mutta joitakin vanhoja maatiaislajikkeita metsästän vielä. Laivaperunasta moni on puhunut. Sellaista olisi mukava kasvattaa, jotta sitä olisi kysyjillekin.

Perunaharrastajat saavat Pekka Lehdon parhaiten kiinni puhelimella puh. 0400 813037.

Kommentoi