Juttu

JUTTU | HELI NIEMINEN |

Mitä on Slow Food?

Marjo Uusikylä teki kirja Slow Foodista ja liittyi siihen mukaan lopulta itsekin. Kuva: TS/Timo Jerkku

Monella on Slow Foodista väärä käsitys. Se ei tarkoita tuntikausia valmisteltua ateriaa, jota syödään vastaavasti tuntitolkulla. Slow Food on Italiassa syntynyt, nykyisin kansainvälinen yhdistys ja kansalaisliike, joka on ottanut tehtäväkseen suojella ruoan ja maanviljelyn monimuotoisuutta sekä maailman ruokakulttuuriperintöä.

– Tottakai sen nimen on tarkoitus olla vastaveto pikaruualle, fast foodille ja siinä tarkoitetaan myös elämäntyyliä, jossa rauhoitutaan, miettii Marjo Uusikylä.

Hän on kirjoittanut liikkeestä kirjan, jota piipahti esittelemässä Turussa. Uusikylä on itse taustaltaan biologi ja innostui aatteesta kirjoitustyön kuluessa siinä määrin, että liittyi itsekin mukaan Slow Foodiin. Kirjasta ei tehty keittokirjaa, vaan liki 200-sivuinen tietokirja. Se kertoo Slow Foodin toiminnasta, vaikuttavuudesta ja liikkeessä toimivista ihmisistä.

– Lähdin tekemään kirjaa Slow Foodin ulkopuolelta ja tarkoitus oli ottaa mukaan myös kaikki liikettä kohtaan osoitettu kritiikki. Se on mukana, mutta oma käsitykseni liikkeestä tuli koko ajan positiivisemmaksi, mitä enemmän siihen tutustuin.

– Kirjan tekeminen on vaikuttanut niin, että käyttää yhä enemmän lähi- ja luomuruokaa ja miettii ruuan alkuperää, kertoo Uusikylä.

Slow Food vai fast food? Kommentoi ja voita Slow Food – hyvää puhdasta ja reilua ruokaa -kirja nimmarilla. Kommentointiaikaa on sunnuntai-iltaan 27.1. asti, voittajan nimimerkki kerrotaan maanantaina 28.1.

 

6 vastausta artikkeliin “Mitä on Slow Food?”

  1. Eeva

    Minua itseäni harmittaa, kun perinneruoat ja perheen yhteinen ateria katoavat ja tilalle tulee pikaruoka ja einekset. Omille lapsilleni toivon, että saamme tulevaisuudessa syödä yhdessä perheaterian ja saan opetettua heille ruoanlaittoa hyvistä aineksista ja perinneruokien tekoa.


  2. Juha Palosaari

    Lapsuudessani totuin sekä perheemme yhteisiin ruokahetkiin että perinneruokiin. Ne olivat hienoa yhteisöllisyyttä, jonka perintöä olen pyrkinyt jatkamaan omien lasteni kohdalla. Maailma tietysti muuttuu, ja ruokakulttuurista on tullut entistä universaalimpi. Uudet maut ovat tulleet tutun ja turvallisen kulinarismin rinnalle. Odotan lasteni ammentavan monipuolisen ruokapöytämme sisällöstä rikkaat eväät omaan elämänpankkiinsa. Haluan seniorivuosinani nauttia määrätietoisen kasvatustyöni hedelmiä ihanien yhteisten ruokahetkien parissa. Uskon olevani tervetullut ruokavieras. Toivon saavani lautaselleni sekä perinteisiä herkkuja että uusia makuelämyksiä, jotka toimivat sopusoinnussa. Silloin tiedän onnistuneeni ruokaperintömme sanansaattajana.


    • tsruoka

      Kiitos kommenteista, Eeva ja Juha! Uskon että ette ole ajatustenne kanssa yksin. Komppaan, perheen yhteiset ruokahetket ovat tärkeitä! -Heli


  3. Kalle

    Välillä itse slow food valmistuu nopeasti, mutta kun olen kasvattanut siihen käytettävät raaka-aineet itse, niin se on vienyt aikaa. Joten raaka-aineiden alkuperä on mielestäni tärkein elementti. Mistään eineksistä tai valmiiksi käsitellyistä tuotteista tehtyä ruokaa en hyväksyisi slow foodiksi. Luomuviljelyn periaatteet sopivat slow foodin käsitteeseen, koska luomussakin arvostetaan sekä ihmisen että kasvin terveyttä, puhtautta ja ekologisuutta. Hitaasti hyvää ruokaa tulee.


  4. Tarja

    kunhan saamme lapsillemme ja lapsenlapsillemmae läpi sen ajatuksen että Slow Food on aitoa, oikeaa, hyvältä maistuvaa ja ravinteikasta ruokaa! Itse tehtyjä lihapullia, karjalanpaistia, muussia, silakkalaatikkoa, lihakeittoa, riisipuuroa, vispipuuroa, makaroonilaatikkoa…ei niitä kaupan valmiita voi verratakaan!


  5. tsruoka

    Kiteytit hyvin Kalle, hyvät raaka-aineet ovat hyvän ruuan perusta. Ja tosiaan laadukasta ruokaa voi välillä tehdä nopeastikin, ehkä sitten viikonloppuisin pitemmän kaavan mukaan..
    Tarja, olen samaa mieltä, kotiruuan arvostus opitaan missäs muualla kuin kotona! Mikä olisikaan parempaa kuin kotitekoiset, vastapaistetut lihapullat tai kuohkea vispipuuro.

    Kiitos kaikille kommenteista! Kirja lähtee nimimerkille Kalle, laitatko sähköpostilla osoitteesi minulle osoitteeseen heli.nieminen@ts.fi.


Kommentoi