Hullunkurinen perhe ruokapöydässä

BLOGIT | Hullunkurinen perhe ruokapöydässä

Hullunkurinen perhe tutustuu Pippurimyllyn muihin ruokalajeihin

Hullunkuriset veljekset ja äiti olivat lähdössä illaksi kummitädin synttäreille Helsinkiin, ja notkuvien herkkupöytien kohtaamiseen piti luonnollisesti valmistautua nauttimalla Turun-päässä kunnon eväät ennen retken käynnistymistä. Sopivaksi paikaksi ruokailemiseen katsottiin turkulaisten klassikoiden klassikko, vanha kunnon Pippurimylly. Neljänneksi pyöräksi porukkaan suostui hullunkurinen täti.

Nälkä oli päiväkoti-, eskari-, opiskelu- ja työelämän jäljiltä sellaista kaliiberia, että listalta tilattiin annoksia sitä mukaa kuin sen lukeminen eteni. Hullunkurinen isoveli halusi vakkarinsa valkosipulietanat, äiti innostui lohikeitosta ja täti lämpimästä broilerisalaatista. Pikkuveljen valintaa saatiin odottaa hieman pidempään, ja nälkänsä luonnetta riittävästi arvioituaan hän päätyi paistettuihin silakoihin (jotka olivat sinä päivänä muikkuja silakoiden saantiongelmien vuoksi). Kaikki ottivat ruokajuomaksi vettä, yhtäältä koska edessä oli autoilua ja toisaalta koska kukaan ei kerrankin tajunnut alkaa vaatia mehua tai muita jumalattomuuksia. Tilaamatta jäivät siis kokonaan – ehkä ensimmäistä kertaa – pippuriset pihvit, jotka Pippurimylly totisesti osaa.

Aloitimme perinteisestä salaattipöydästä, jossa oli kasvisten lisäksi tarjolla silakkapihvejä ja kanasalaattia. Alkupaloja haarukoidessamme kerkesin tarkkailla salia ja havaita, että melkein kaikki pöydät olivat käytössä iltapäivällä viiden jälkeen, ja että lähes jokaisessa pöydässä istui lapsia. Pippurimyllyä voi siis totisesti nimittää siksi nostalgiseksi perheravintolaksi, jona paikka itseään kotisivuillaan luonnehtii.

Olimme pyytäneet tuomaan ruokamme samanaikaisesti, vaikka tilauksemme olivat vähän sieltä ja täältä päin listaa. Saimmekin annokset eteemme yhtä aikaa, mikä yhdessä nälän kanssa teki niiden valokuvaamisen koskemattomina kovin haastavaksi.

Valkosipulietanat ja vauhdilla lähestyvät pihdit.
Valkosipulietanat ja vauhdilla lähestyvät pihdit.
Yhtä muikuista on jo maistettu ja seuraavaksi purraan hedelmää.
Yhtä muikuista on jo maistettu ja seuraavaksi purraan hedelmää.

Annokset maistuivat syöjille, ihanan kermaisessa ja riittävän suolaisessa lohikeitossa olisi ehkä toivonut olevan hiema enemmän oranssia tai muuta kasvisväriä. Onneksi sitä sai vaivattomasti napsittua pöydän yli tädin salaatista. Perinteisen sivistynyttä ja hillittyä keskustelua pöydässämme herätti mm. muikkujen päättömyys, mistä poiki ihmettely siitä miksi kaikki ruoka on kuollutta. (Elävästä ravinnosta sitten joskus jos sellaiseen tulee perehdyttyä.)

Kermaista lohisoppaa.
Kermaista lohisoppaa.
Lämmin vuohenjuustosalaatti.
Lämmin vuohenjuustosalaatti.

Melko pikaisen käyntimme perusteella Pippurimyllyn voi todeta hoitavan kunnialla muutkin ruokalajit kuin legendaariset pihvinsä. Jälkiruokapuoleen emme tällä kertaa ehtineet perehtyä, mutta senkin aika tulee taas kyllä.

Ravintola Pippurimylly
Stålarminkatu 2
puh 02 277 3350
www.pippurimylly.fi

Kommentoi