Hullunkurinen perhe ruokapöydässä

BLOGIT | Hullunkurinen perhe ruokapöydässä

Hullunkurinen perhe: Hiljaa virtaa Yangtze

Turun itäisen keskustan ruokapaikkojen joukkoon tammikuussa liittyneen Yangtzen maine kerkesi kantautua hullunkurisen perheen korviin jo moneen kertaan ennen kuin saimme aikaiseksi mennä Hämeenkadulle tarkastamaan huhujen todenperäisyyttä. Yksi myöhäismaaliskuinen keskiviikkoilta tarjosi viimein hyvän hetken tähän tarkoitukseen.

Kokeneempien puheista olimme ymmärtäneet, että ruokaa saa Yangtzessa odottaa hetkisen, koska se valmistetaan mahdollisimman pitkälti tilauksesta. Niinpä lähetimme hullunkurisen isän edeltä tunnustelemaan maastoa ja saavuimme loppuporukalla pääkallonpaikalle ehkä varttia myöhemmin. Päätös oli hyvä, koska varroimme yhdessäkin vielä vartin, jonka aikana pikkuveljen käsi upposi useampaan kertaan vesikannuun rannetta myöten (juuri niin kuin olemme kotona rohkaisseet) ja saaliiksi saatuja jääpaloja (eli hirmuliskon munia) rouskuteltiin niin että murskaa roiskui naapuripöytään saakka.

Yangtzen sisustuksessa on skandinaavista keveyttä.
Yangtzen sisustuksessa on skandinaavista keveyttä.

Yangtzessa kyllä viihtyy, paikka on laitettu todella siistiksi ja ilmavaksi. Sisustus on pikakiinalaisten totutuista punaisista lohikäärmeistä ja kullankeltaisista tupsuista poiketen varsin skandinaavinen, ja vei ainakin minun ajatukseni lähinnä Japaniin (jossa en ole koskaan käynyt).

Ruoan saapuessa kävi ilmi, että isä oli tilannut perheelleen ainakin kevätkääryleitä ja paistettuja mykyjä. Dumplingien täyte jäi selvittämättä, mutta maku oli hyvä, ja kyljessä oli pikku kulhollinen asiaan kuuluvaa ruskeaa soosia. Pienten kääryleidenkään raaka-aineisiin emme sen enempää syventyneet, vaan tyydyimme huolehtimaan, että niistä riitti maistiaiset myös täysikäisille.

Alkurullat ja -mykyt.
Alkurullat ja -mykyt.

Edelleen eteemme kannettiin nuudeleita, joiden joukkoon oli paistettu ainakin kananmunaa, simpukoita, mustekalaa, katkarapuja, surimia, purjoa ja sipulia. Annos oli runsas ja maukas. Perinteistä poiketen hullunkurinen isoveli ei innostunut oikein mistään sattumasta, joten tyytyväinen velipoika noukki haarukkaansa kerralla kaikki mustekelanpalat. Suureksi yllätykseksi hän malttoi syödä ne yksi kerrallaan.

Merenelävänuudeleissa oli vaikka mitä sattumia.
Merenelävänuudeleissa oli vaikka mitä sattumia.

Toinen pääruokalaji oli rapeaksi paistettua paneroitua ankkaa vihannespedillä. Ohessa tarjoiltua riisiä emme olisi vatsan täytteeksi tarvinneet, mutta napsittua sitäkin tietysti tuli.

Totisesti rapea ankka.
Totisesti rapea ankka.

Pitkälti englanninkielinen palvelu oli ystävällistä ja ruokalajit onnistuneita. Kukin annos maistui aivan omalta itseltään, eikä kastikkeen turhanaikaista runsautta esiintynyt. Hullunkurinen isä, tuo verraton maailmanmies, yritti urheasti opettaa pojilleen kiinankielistä tervehdystä ”ni hao”. Pikkuveljen kuuluva ”miau” herätti kuitenkin eri tyyppistä huomiota kuin alunperin haettiin.

Muutamat ohitsemme kulkeneet jälkiruoka-annokset olivat hyvännäköisiä nekin, mutta se osasto jäi perheeltämme jälleen koeajamatta: vatsat olivat täynnä viimeiseen muruun asti nautituista suolaisista. Pidemmän kaavan illastamiseenkin kutsuva Yangtze on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja pääsee ainakin hullunkurisen perheen suosikkilistalle (joka tässä suurenmoisessa ruokakaupungissa on pidempi kuin pienen pojan kirje Joulupukille).

-Anna

Yangtze kiinalainen ravintola
Hämeenkatu 9, Turku
Yangtze Facebookissa

Kommentoi