Höperöt pöperöt

BLOGIT | Höperöt pöperöt

Hus, Hus Lindmanille!

..siellä kun on se Food & Fun, ajattelin. Ja olisihan mesta jo korkea aika testata muutenkin, kun en ollut siellä vielä koskaan ennen käynyt. Olin innostunut kokeilemaan jotain uutta, mutta muuten odotukset olivat täysin neutraalit. Poikkeuksellisesti en tutustunut edes menuun etukäteen, sillä halusin tulla yllätetyksi. Positiivisesti, tietenkin.

Saavuttuani Piispankatu viiteentoista iltakahdeksan korvilla, oli jo pimeää. Pitkä pihatie kartanolle oli valaistu tunnelmallisesti, ja ensivaikutelma paikasta oli majesteetillinen. Aulassa tervehdin henkilökunnan edustajaa, mutta en saanut edes hymyä vastineeksi. Aika karua. Vaikutelma paikasta muuttui sekunnin murto-osassa kylmäksi, suorastaan jäätäväksi. Onneksi bloggariporukkamme ensitapaaminen oli kuitenkin lämmin.

Pöytään istahdettuamme lunttasimme vuorotellen päivän menuun sisältöä yhdestä pöytään asetetusta listasta. Sekin ainokainen oli vain ruotsiksi ja englanniksi. Kummallista. Tarjoilija lupasi kääntää tekstit tarvittaessa, mutta eikö Suomessa pitäisi kuitenkin pärjätä lähtökohtaisesti ihan suomenkielellä? Miksi suomenkielisiä näin syrjitään omassa kotimaassaan? Korvakuulemalta asiakaskuntakin oli lähinnä suomalaista.

Teksti & kuvat © Virve Nyyssönen

Listan sisältö oli minulle henkilökohtaisesti vielä suurempi nikottelun aihe kuin sen kieli. Olen allerginen katkaravuille, ja niitä oli neljästä ruokalajista sekä alkuruuassa että toisessa pääruokavaihtoehdossa. Olisi ehkä sittenkin pitänyt tehdä kotiläksyt paremmin, ajattelin.. Tarjoilija lupasi kysyä keittiöstä vaihtoehtoista alkuruokaa.

Pöytään kiikutettiin pian ”keittiön tervehdys” joka olikin oikein maistuva, sukkulan muotoon muotoiltu lohimössöhässäkkä jonka päälle oli taiteltu naudanlihaleikkelettä.

Ensivaikutelma oli oikein lupaava.

Lohimosso_by_Virve_Nyyssonen_SMALL

Seuraavan annoksen kohdalla ensivaikutelma mureni kuitenkin nopeasti.

Rapsakaksi paistetun perunaraasteristikon päällä lepäsi kanttarellimajoneesiläjä ja siianmätiä. Periaatteessa täysin toimiva yhdistelmä, vaikka kanttarellit oli jätetty vähän turhankin suuriksi suupaloiksi. Ja semminkin että majoneesin keksiminen on mielestäni yksi ihmiskunnan historian suurimmista ja pahimmista virheistä.

Mutta varsinainen ongelma piili (kirjaimellisesti) aivan toisaalla.

Annoksen suolamäärällä pieni afrikkalainen kylä tulisi toimeen kokonaisen viikon.. Jouduin juomaan ainakin litran vettä laimennukseksi. Viinipaketin valinneita seuralaisia setin valkoviinikin tuntui auttavan valtaisan suolamäärän selättämisessä.. Moni meistä, minä mukaan luettuna, tunnusti pitävänsä suolaisesta ruuasta. Mutta liika on silti liikaa.

Alkur_by_Virve_Nyyssonen_SMALL

Muiden maistellessa hieman epäluuloisina omia rapu-cappuccinojaan, minä nautiskelin maa-artisokkakeitosta. Se oli kyllä maultaan varsin mainiota, mutta aavistuksen liian laihaa.

Keitto_by_Virve_Nyyssonen_SMALL
Pääruuaksi valitsin vasikkaa. (Suurena kuhan ystävänä olisin halunnut kuhaa, mutta annoksen vallanneet katkaravut sabotoivat aikeeni. Kirottua!) Annos näytti pieneltä. Päälle oli kasattu jälleen raastevuori ja arkisista salaatista arkisinta, mitäänsanomatonta ja mautonta. Valitettavasti sama trendi jatkui lihapalan kanssa. Se ei maistunut yhtään, eikä miltään. Ilmeisesti kaikki keittiön suolakin oli käytetty jo edellisiin annoksiin? Ohrarisotto oli ajatuksena kiva, jotenkin luolamiehenaikainen lisäke. Valitettavasti risoton toteutus ei kuitenkaan kantanut ihan maaliin saakka. Kokonaisuus tuntui vähän turhan arkiselta.

Paaruokaa_by_Virve_Nyyssonen_SMALL

Jälkiruuaksi oli luvassa juustokakkua lakkahillokkeen kera. Annos oli kaunis. Juustokakulta se ei kuitenkaan näyttänyt, enemmänkin crème brûléeltä. Rakenne oli outo, rakeinen. Maku muistutti hieman mautonta leipäjuustoa. Sokerikammoisena pidin siitä että jälkiruoka ei ollut ainakaan liian makeaa! Mutta kokonaisuuden heikoin lenkki se oli silti.

Jalkkari_by_Virve_Nyyssonen_SMALL

Menun suunnittelija, Food & Funissa vieraileva kokkisuuruus, Morre Varli, kävi illan aikana tervehtimässä kaikkia pöytäseurueita. Se oli mainio ele ja toi tunteen siitä, että tässä nyt oli kuin olikin jotain poikkeavaa meneillään. Mies vaikutti oikein symppikseltä kaverilta.

Mutta voi Morre, Morre.. miksi niitä raasteita piti tunkea joka ruokaan?

6 vastausta artikkeliin “Hus, Hus Lindmanille!”

  1. Piki Kettinen

    Harmi, että olet allerginen katkaravuille:(. Meidän seurue nautti kaikista mauista. Kaikki oli hyvää, kiitos Morre! Ja palvelu oli ensiluokkaista!


  2. Anna Laine

    HÖPERÖ HÖPISEE OMIAAN

    Onneksi luin Höperön höpinät vasta näin Food&Funin päätyttyä, muuten olisi jäänyt mahtava ruokaelämys kokematta. Tuntui tosi hassulta lukea täystyrmäys paikasta, josta juuri olimme tulleet tyytyväisin mielin kotiin. Käymme kuitenkin aika ahkerasti testaamassa turkulaisia ja muitakin huippuravintoloita.

    Odotetun Food&Fun-tapahtuman alkajaisiksi kävimme heti joukolla syömässä Pinellassa, jota Turun Sanomatkin oli jo monessa jutussa hehkuttanut, olihan sinne tulossa huippuveljekset Espanjasta mestaroimaan. Odotukset olivat korkealla ja odotimme, että tarjolla on parasta ruokaa, mitä Turussa on ikinä saanut. Hyvähän ateria toki oli, mutta ei mitenkään viiden tähden luokkaa.

    Emme lannistuneet, vaan päätimme vielä kokeilla toista paikkaa eli suuntasimme nyt porukalla Hus Lindmaniin, jossa olemme ennenkin saaneet hyvää ruokaa. Meitä vastassa oli ystävällinen tarjoilija ja palvelu oli mutkatonta ja joustavaa koko aterian ajan. Usein se on niin arvoisa bloginpitäjä, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Vieraskielinen ruokalistakaan ei tuottanut vaikeuksia, sen verran olemme kouluja käyneet ja ulkomailla ravintoloissa asioineet. Ja tämä tapahtumahan toi meille tänne Turkuun häivähdyksen kansainvälistä ruokakulttuuria!

    Siitä olemme samaa mieltä, että jo keittiön tervehdys oli maukas. Annoksen nimeäminen lohimössöhässäkäksi ei anna siitä oikeaa kuvaa. Lohimousse oli kauniisti aseteltu salaattipedille. Ja siinä päällä oli sitäpaitsi poroa eikä naudanlihaa. Oliko poro bloginpitäjälle liian eksoottista?

    Seuraava ruokalaji eli perunakakku lisukkeineen vei kielen mennessään. Meidän annoksissamme ei ainakaan ollut liikaa suolaa vaan kaikki maut olivat kohdallaan. Ruokablogin pitäjän kannattaisi myös erottaa toisistaan kermaviili ja majoneesi. Ainakaan meidän annoksissamme ei tätä ”ihmiskunnan pahinta virhettä” ollut, eikä sitä edes luvattu siinä vieraskielisessä ruokalistassakaan. Gräddfil on suomeksi kermaviili eikä majoneesi.

    Kolmas ruokalaji rapu-cappuccino oli uusi tuttavuus. Siitä jäi mukavan tulinen jälkimaku.

    Pääruoaksi söimme herkullista kuhaa ja manteliperunamuhennosta. Sitä olisi ehkä katkaravuille allerginen blogistikin voinut tilata, katkaravut eivät olleet vallanneet annosta vaan niitä oli lautasella muutama, joten ne olisi voinut jättää lautasen reunalle. Tyrnimarjat ja punakaali täydensivät makusinfonian. Ainakin tämä pääruoka oli meidän seurueemme mielestä kaukana arkisuudesta. Taitaa höperö syödä arkenakin tosi juhlavia pöperöitä.

    Me olimme tyytyväisiä jälkiruokaankin. Meistä se näytti juustokakulta ja maistui juustokakulta. Juustokakun rakenne on yleensä rakeinen. Ja kai juustokakku maistuu leipäjuustolta, munasta ja maidostahan ne molemmat on pääasiassa tehty. Lakkahilloke täydensi mukavasti annosta.

    Mutta voi höperö, höperö, miten sinun kaikkiin ruokiisi oli eksynyt raasteita. Meidän ruoissamme niitä ei ollut lainkaan. Keittiön tervehdyksessä oli muutama kauniisti leikattu kasvissuikale.

    Meidän mielestämme Hus Lindman oli onnistunut makukokonaisuuksissa nyt Pinellaa paremmin. Kaiken kaikkiaan hieno piristysruiske Turulle tämä Food&Fun ja odotamme jo innolla ensi syksyn tapahtumaa. Emmekä silloinkaan aio lukea etukäteen blogeja, voi vielä jäädä joku hyvä paikka väliin!

    Nimimerkki

    Ruokaa ja hauskanpitoa rakastava


    • Virve

      Hei Liisa (Anna), ja kiitos palautteesta!

      Kuuden henkilön seurueemme aterioi ensimmäisessä mahdollisessa kattauksessa. Silloin annoksia oli (tarjoilijan mukaan) vielä viime metreillä muutettu, eli meidän annoksessamme todellakin oli käytetty majoneesia kermaviilin sijaan. Kermaviili varmasti olisi ollutkin paljon parempi vaihtoehto!

      Suolan määrähän vaihtelee, päivästä ja kokista riippuen. Ja vaikka itsekin pidän ”normaalia” suolaisemmasta ruuasta, oli tuolloin suolaa lipsahtanut jo vähän liikaakin. Tästä, ja kokemuksesta muutenkin olimme kaikki täysin yksimielisiä.

      Allergisoivia aineksia ei todellakaan voi ”jättää lautasen reunalle”, erittäin allergiselle kun usein jo pelkkä tuoksu voi laukaista allergian. Kielitaidottomuudesta ei kohdallani ole kyse (puhun kuutta eri kieltä ja minulla on mm. kaksi korkeakoulututkintoa), vaan silkasta periaatteesta. Ja jos tervehdykseeni ei vastata, kuinka silloin ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan?” Tyylilajina näissä blogikirjoituksissani on huumori.

      T: ”Mieluummin höperö kuin tosikko”


  3. Yeni

    Annalle sen verran, että katkaravuille allerginen ei vain voi ”nostaa niitä lautaselta syrjään” vaan jos ne ovat koskettaneet toista ruokaa, on annos jo pilalla. Näin katkarapuallergikon näkökulmasta.

    Blogin pitäjän arviointi ei kieltämättä kovin asiantuntevalta kuullostanut, jos käytetään sanoja ”mössö” tai ”hässäkkä” ruoasta, mutta toisaalta ruoka ei keittiöstä tule liukuhihnalta, vaan ihmisiä ne tekijätkin ovat, näin kokin näkökulmasta, joten hyvinkin on saattanut yhtenä päivänä tai jopa yhdelle seurueelle olla erilainen kuin toiselle. Sama koskee tietysti asiakaspalveluakin.

    Jokainen voi arvostella vain sen perusteella miten on itse juuri sinä hetkenä ja sen annoksen/palvelun kokenut ja toisaalta typerää jättää jonkun toisen mielipiteen takia käymättä paikassa. Annoskoko tai allergisen näkökulmasta sisältö voivat toki vaikuttaa, ne kun yleensä ovat suht samat.


    • Virve

      Hei Yeni, ja kiitos palautteesta! Tuo on aivan totta, ruoanlaitto on käsityötä – eivätkä kaikki ravintolakokemukset (samassa ravintolassakaan) ole näin ollen identtisiä keskenään. Kannattaa ehdottomasti ITSE kokeilla rohkeasti eri paikkoja, eri ihmisilllä kun on vallan erilaiset makumieltymyksetkin.


Kommentoi