Tilli & pulla

BLOGIT | Tilli & pulla

Rokkiruokaa

Viikonlopun Ruisrockin jäljiltä näiden ruokabloggaajien mielessä on kysymys, että minkälaista festariruoan pitäisi olla? Etukäteen rokin ruokatarjonta vaikutti hyvältä, raaka-aineisiin oli panostettu ja annokset kuulostivat herkullisilta.

Lauantaina maisteltiin torikojun herneitä, ylikypsää possua kera varhaiskaalisalaatin, pehmeää risottoa ja perinteistä grillimakkaraa rannan Ruisbistrosta sekä kevätkääryleitä ja kaikenkattava herkkulautanen ruokakojuista yömyöhällä.

Sunnuntaina rokin omassa bistrossa syötiin Nizzan salaattia kilohaililla, kylmää mustajuurikeittoa ja juustokakkua, sekä rantalavan anniskelualueella bratwurstia hapankaalilla ja sinappimajoneesilla. Kaikki annokset ostimme ”omalla rahalla”, mutta Ruisrock tarjosi meille sisäänpääsyn festareille.

Lauantaina ruoat bistrossa eivät saaneet aikaan riemunkiljahduksia seurueessamme. Ruoat jäivät kaipaamaan makua ja niiden saaminen kesti festariolosuhteisiin nähden liian pitkään. Takanamme jonossa pohdittiin jo kovaan ääneen ”saako rahat takaisin jos nyt hakee kebabia?”. Ehkä miedon makuinen risotto ja kauniisti asetellut fish&chipsit eivät lopulta päihitä sitä festariruokaa, johon suurin osa ihmisistä on tottunut ja mitä festariruoalta odotetaan.

Sunnuntaina pääsimme Ruisbistroon muutaman minuutin jonotuksella ja saimme annokset, vaikka festarin viimeisenä iltapäivänä tunnelma kieli siitä, että viimeisiä annoksia viedään. Kun pöytään on katettu liinat ja annokset tuodaan oikeissa astioissa, ei tunnu siltä että istuu keskellä suurta musiikkifestivaalia.

Bistrossa tunnelma oli kiireestä huolimatta hyvä ja tarjoilija jaksoi vastailla kysymyksiimme kärsivällisesti (Mistä tämä kilohaili on peräisin? Kuuluuko keitossa oikeasti maistua soodavesi? Ja kyllä muuten kuului ja kilohaili oli Suomenlahdelta).

Jäimme pohtimaan että maistuiko sunnuntain ruoka sen vuoksi paremmin, että satuimme tilaamaan vain kylmiä annoksia. Festariolosuhteissa esimerkiksi risoton täydellinen kypsyysaste saattaa olla vaikea toteuttaa, kun puhutaan kuitenkin asiakasmääristä jotka hipovat satoja ellei tuhansia ruokailijoita. Joka tapauksessa mummonkurkkutikuilla höystetty kylmä mustajuurikeitto ja kilohailisalaatti olivat niin hyviä, että niitä voisi kokeilla ihan kotikeittiössäkin.

Rantalavan baarin saksalaiset yrttibratwurstit, lämmin hapankaali ja sinappimajoneesi olivat herkullinen yllätys. Sopivan suolainen annos kahden päivän rokkauksen jälkeiseen iltaan ja tarpeeksi syötävää kahdelle naiselle.

Mietimme mikä oikeasti festariruoassa on olennaista. Tärkeimmiksi asioiksi meidän mielestämme nousivat nopeus, maku, helppous ja hinta. Yli vartin odotusaika on katuruoalle aivan liikaa. Rannan Ruisbistrossa ruokia jonotettiin reilusti yli puoli tuntia, mutta niittyalueen bistrossa odotus ei tuntunut pitkältä ehkä juuri sen vuoksi että sen sai tehdä totuttuun tyyliin pöydässä istuen.

 

Kuten kaikessa ruoassa, tärkeintä on kuitenkin maku. Viikonlopun aikana päästiin kokemaan melkoinen makujen kirjo; latteasta risotosta aina sinappimajoneesin ja yrttibratwurstin mainioon yhdistelmään, perinteisen grillimakkaran noustessa vahvasti suosikkiviisikkoon. Risoton ”mauttomuus” ei välttämättä ollut risoton syy, vaan konteksti jossa sitä nautittiin. Helteisen ja janoisen päivän aterian tulee olla riittävän voimakkaan makuinen, jotta se yltää vähintäänkin samalle tasolle päivän mittaan nautittujen virvokkeiden kanssa. Makunystyrämme vaativat enemmän tullakseen tyydytetyiksi.

Kaikkiaan rokkifestari ruokanäkökulmasta oli antoisa kokemus. Tarjontaa tuli katsottua ihan uudelta kantilta ja useamman kojun kautta. Ruisrock on todella pyrkinyt panostamaan lähi- ja luomuruokaan, mikä on ilahduttavaa. Myös uusia konsepteja syntyy vuosittain. Vaikka tämän vuoden uutuus uuniperunakioski jäikin meiltä kokematta, kuulimme perunoista niitä syöneiltä pelkkiä kehuja. Lisää siis sopuhintaista, maukasta ja ripeää festariruokaa. Oivallista on tarjota myös kiireettömiä pöytäliina-vaihtoehtoja niille, joilla on keikkojen välillä halu hengähtää hyvän ruoan parissa. Vai mitä mieltä te olette, millaista festariruoan tulisi olla?

Festariterveisin, Ilona ja Lotta




Kommentoi